Viime keväänä opiskeluni olivat jo lähes paketissa lukukauden osalta. Ylimääräistä aikaa oli ja huomasin myös säästöjen huvenneen. Kuulin opiskelukaverini olevan kassatöissä ja tavallaan itsekin haaveilin siitä, mutten ollut valmis sitoutumaan tiettyyn viikkotuntimäärään. Juttelin kaverini kanssa ja hän kertoi Joblinkistä hieman enemmän; että töitä on eri kaupoissa, vuorot ovat vaihtelevia ja joka viikko saa ilmoittaa, milloin pääsisi töihin. Kiinnostuin tällaisesta tavasta tehdä töitä, jossa vaihtelua tuo myös työympäristö.
Kaverini kertoi, että Joblinkillä oli juuri menossa vinkkaa kaveri töihin -kampanja ja pyysin häntä vinkkaamaan minut. Laura ja Hanna hoitivat työhaastattelun pian ja pääsin nopeasti aloittamaan työt. Alkujännitystä uudesta työstä lievensi tuttu kassajärjestelmä, sillä olin jo aiempana jouluna ollut K-kaupassa jouluapulaisena kassalla. Minut vinkanneen kaverin kanssa saimme toteutuneesta työsuhteesta leffaliput.
Keväällä tein työvuoroja sen verran kuin ehdin, ja kesällä pidin taukoa. Nyt syksyn tultua ja opiskelujen alettua olen aloittanut uudestaan myös Joblinkillä. Täällä on helppo keskustella esimiesten kanssa ja homma toimii sujuvasti. Tiedotus toimii ja työvuorojakin on runsaasti tarjolla. Joblinkillä parasta on se, että voi tehdä töitä sen verran kuin itselle sopii. Pyrin itse tekemään niin paljon kuin mahdollista, mutta opinnot pitävät tällä hetkellä kiireisenä. Työ ei tunnu puuduttavalta, kun se on keikkaluontoista.
Erityisen piristäviä hetkiä on, kun kauppias, jolle menen töihin, muistaa nimeni, tai kun heikolla ruotsinkielentaidollani palvelen iäkästä rouvaa ruotsiksi ja hän toivottaa minulle ennen lähtöään paljon plussaa siitä, että puhuin ruotsia. Vaikka työpaikka vaihtuu usein, voin luottaa siihen, että pelisäännöt ovat kaikkialla samat ja olen arvokas apu kaupalle sillä hetkellä. Eri paikoissa työskennellessä opin myös Helsingin alueellisista eroista, mikä kiinnostaa minua kulttuurimaantieteen opiskelijana.
Julia
